Täytyy sanoa että olin ihan super positiivisesti yllättynyt juhannuksen säästä! Ei ole varmaan 10 vuoteen ollut näin lämmin ja kesäinen juhannus. Vietimme sitä Pyhärannan Santtiolla vanhempieni mökillä, niin kuin usein on tapana ollut. Minulle juhannus on yhtä kuin mökkeily. En osaa oikein kuvitella juhannusta kaupungissa, festareilla tai muualla. Minulle keskikesän juhlaan kuuluu hyvä ruoka (jota on paljon), saunominen, vihdat, kokko ja perhe/suku. Se saattaa kuulostaa kliseeltä ja jopa tylsältä, mutta ei se sitä ole. Se on aivan ihanan tunnelmallista ja antaa aikaa nauttia kesästä. Varsinkin nyt kun ilma oli mitä ihanin. Mökkimme sijaitsee pienessä saaressa, johon tulee lähes poikkeuksetta ainakin jostakin suunnasta. Nyt ei! Oli niin tyyntä ja vesi oli suorastaan samettista. Dantekin uskaltautui useaan otteeseen kahlaamaan ja jopa uimaan kunnolla muutaman metrin. Itse olin lähtenyt liikkeelle hyvin pessimistisellä mielellä ja pakannut mukaan lähes ainoastaan lämpimiä vaatteita; "Kuitenkin sataa ja on kylmä..." Sain sitten kärsiä kun mukana ei ollutkaan hellemekkoa tai shortseja... aurinkolaseista nyt puhumattakaan.
Tänä juhannuksena minä olin päättänyt, että nyt syödään hyvin eikä koko ajan mitään perinteistä pihviä. Ruokalistaan kuului mm. mansikka-vuohenjuustosalaatti, grillatut bataattisiivut lohitahnalla, halloum-juustolla ja pestolla täytetyt tomaatit grillattuna ja aamupalaksi oli ihan aitoa samppanjaa ja mansikoilla sekä kermavaahdolla täytetyt croissantit. Aterioiden välissä tuli tietysti herkuteltua kaikennäköisellä hyvällä. Mutta kerrankos sitä juhannus on. Ei silloin voi laihduttaa.
Perjantaina kävimme Santtion kylässä katsomassa juhannussalonnostoa. Siitäkin on alkanut muodostua meille perinne kymmenen vuoden aikana. Salonnoston yhteyteen kuuluu lipunnosto sekä ah niin ihanaa yhteislaulua. Paikalle kokoontuu pieni kylä juhannusvieraineen ja koirineen. Dante sai siellä leikkitreffi kutsunkin lauantaille. On se toisinaan vaan niin suosittu pötkylä. Lopun juhannuksen vietimme tietysti saunoen, veneillen ja kokkoa poltellen. Veneilykelit olivat mahtavat. Viikonlopun aikana tulikin käytettyä kolmea eri venettä: ensin alumiinista perämoottorivenettä, sitten soutuvenettä ja lopuksi hieman isompaa ja hitaampaa matkavenettä. Dante ei ole veneilystä moksiskaan mikä helpottaa kummasti. Liivitkin saa laittaa päälle ilman erityisiä ponnisteluja. Sään tuulettomuudessa oli lopulta myös huonokin puoli...nimittäin miljoonat hyttyset, joita harvemmin meidän saaressa näkeekään.
Sunnuntaina kävimme vielä Ilmarin porukoiden mökillä, joka sekin sijaitsee Pyhärannassa. Siellä leivoin mansikka-raparperipaistoksen eikä mansikoiden suhteen näkynyt siis vieläkään loppua. Juhannuksen viettomme loppui oikeastaan vasta myöhään tuona iltana, eikä palautumiselle juuri jäänyt aikaa. Dante raukkakin oli niin väsynyt, ettei olisi millään malttanut aamulla nousta, mikä on todella harvinaista...
Keskikesän kukka - Juhannusruusu
Aamiainen parhaimmillaan
Santtion perinteinen juhannussalko
Hymypoika Dante
Dante soutuvene reissulla punaisissa pelastusliiveissään
