Motivoitunutta liikuntaa Aurajoenvarressa

Nytkö se on tapahtunut? Nimittäin se, että jonkin asia on saanut minut liikkumaan. Kaikilla näkyvä ja paljon puhuttu Pokemon GO... Olen sen ansiosta ihan oikeasti alkanut tehdä pidempiä lenkkejä Danten kanssa ja lähdemme usein täysin uusille lenkkipoluille. Ennen mikään ei ole oikein motivoinut minua liikkumaan. Ei ystävien painostus, ei uudet lenkkikengät eikä edes se oma halu laihtua ja elää terveellisemmin. Nyt olen kuitenkin jaksanut lenkkeillä lähes päivittäin enemmän kuin perus korttelin kiertämisen koiran kanssa. Tämän kaltaisia sovelluksia ja houkutuksia liikkumiseen pitäisi ehdottomasti olla enemmän ja niin niitä alkaa varmasti tullakin Pokemon GO:n suosion myötä. Kävelyn lisääntyminen ei ehkä vielä näy minkäänlaisina tuloksina ulkoisesti, mutta alkaa se jo tuntua sisäisesti. Yhtenä yönä pohje alkoi kramppaamaan kovasti, mitä ei ole tapahtunut ikinä. Syitä siihen saattaa toki löytyä mistä tahansa, mutta veikkaan, että lisääntynyt kävely on yksi syyllinen. Mitä himo urheilijaa ei minusta vieläkään ole kuoriutunut, enkä usko niin tapahtuvan kovin helposti - oli markkinoilla sitten millaisia sovelluksia tahansa. Todennäköisesti alkuinnostus Pokemon GOta kohtaan laantuu viimeistää ensimmäisten pakkasten myötä.

Lauantaina oli ihana päivä. Silloin vietimme yhden pitkäaikaisemman ystäväni Emmin polttareita Narvi-järven rannalla. Sää oli hiostava ja ukkonen leijui ilmassa. Tuulen värettäkään ei ollut ja järven pinta oli suorastaan taianomaisen tyyni. Kaikennäköistä ohjelmaa oli järjestetty ja morsiussaunassa vietettiin ainakin tunti jos toinenkin. Vaikka en kovin hyvin tuntenutkaan muuta polttariporukkaa, oli todella rento ja kiva ilta, loppukesän vihaisista ampiaisista huolimatta.

Viime viikonloppuna sain yllättävän viestin Italiasta. Vietin lukuvuoden 2011-2012 Triestessä ja tein sieltä viikon reissun Sisiliaan, Messinaan. Siellä ollessani asuin Mondojen perheessä. Se oli yksi mieleenpainuvimmista viikoista ikinä! Nyt Mondot kertoivat saapuvansa Suomeen lomalle erään toisen suomalaisen tytön luokse, joka oli Messinassa vuoden vaihdossa. Keskiviikkona töiden jälkeen otimme Ilmarin kanssa auton ja ajoimme kohti Turkua, jossa meidän oli määrä tavata Mondot. Oli ihana nähdä koko perhe yhdessä Suomessa ensimmäistä kertaa. Huvittavaa oli se, miten itse hikoilin 22 asteen lämmössä kun toiset kietoivat huivia tiukasti kaulan ympärille ja hakeutuivat aurinkoon takki päällä. Heille ilma oli kuin talvella. Joka tapauksessa oli hienoa päästä taas puhumaan italiaa. On tosin ikävä huomata, miten ruosteeseen sekin taito on päässyt. Harmi ettei Tampereen yliopistossa italian kieltä voi opiskella. Kun olimme hyvästelleet Mondot, kävelimme vielä Aurajoen vartta pitkin nähtävyyksiä katsellen ja... pokemoneja metsästäen. Ei kyllä oikeastaan tullut edes nolo olo, sillä joen varsi oli täynnä muitakin pokemon jahtaajia. Kymmenet ja taas kymmenet nuoret kävelivät kännyköineen tai istuivat rappusilla musiikkia kuunnellen pokestoppien vieressä. Se oli aivan käsittämättömän näköistä. Ei Raumalla koskaan näe näin paljon porukkaa, joka spontaanisti kokoontuisi yhteen.

 Mondojen perhe sekä minä ja Ilmari kahvilla Turun Cafe Art:ssa.

Nyt edessä olisi vielä reilu viikko töitä ja sitten parin viikon loma ennen yliopiston alkua. Vielä jokin aika sitten näytti siltä, etten saa pidettyä ollenkaan lomaa, mutta onneksi sain asiani järjestettyä.